ÄÄNIPÄÄT AJANKOHTAISTA MUSIIKKI LAULAJAT BACKSTAGE  
    » yleistä   » ykköstenorit   » kakkostenorit   » ykkösbassot   » kakkosbassot
 

Ja tämä on niiden Äänipäiden koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan.

Veljesten nimet ovat luettavissa alhaalta stemmoittain. Samoin siellä kertoillaan heidän elämästään, haaveistaan, fetisseistään, rahatilanteestaan, harrastuksistaan ja heikkouksistaan.

Ruumiin vartalo heillä on tukeva ja harteva, pituus kohtalainen, paitsi Laurin, joka vielä on kovin lyhyt. Pisin heistä kaikista on Mika, ehkä ei suinkaan hartevin. Tämä jälkimmäinen etu ja kunnia on Rikun, joka oikein on kuuluisa hartioittensa levyyden tähden. Omituisuus, joka heitä kaikkia yhteisesti merkitsee, on heidän ruskea ihonsa ja kankea, hampunkarvainen tukkansa, jonka karheus etenkin Samilla on silmään pistävä.

Äänipäät koostuu toinen toistaan mielenkiintoisemmista urhoista, jotka eivät pelkää vilautella herkimpiään tuntojaan ja parhaita kakkajuttujaan julkisesti. Joukkoon mahtuu suuria vaikuttajia yhteiskuntamme eri sektoreilta, jopa sen ulkopuolelta. Yhteistä tälle porukalle on kuitenkin, että kaikkien heidän huumorintajunsa on oudosti kieroutunut. Kaikki nämä kierot oksat yhdessä muodostavat keikkalavalle tiheän orjantappuraisen pensaikon, johon kuulijan on helppo repiä hameenhelmansa.

Äänipään voit kaupungilla tunnistaa komeasta ulkomuodosta, sametinpehmeästä äänestä ja Äänipäät-paidasta. Jos löydät jostain haavoittuneen tai muuten vain lamaantuneen äänipään, ota yhteys lähimpään viranomaiseen. Shokkitilaa lähestyessään yksinäinen äänipää kertoo yleensä äärimmäisen huonoja juttuja ja saattaa käyttäytyä aggressiivisesti. Ja ennen kaikkea: Älä missään nimessä ota hoidokiksesi villiä bassoa! Se saattaa jäädä nurkkiin pyörimään...

Kiljukoon nyt kaikkein kaula,
koska mielin virren laulaa

Tähtiä enempi kuin otavassa,
poikia on Äänipäissa,

eikä yhtään fiilista...

ja hirveetä säätämista...

Äänipäiden kinkerit voivat joskus äityä aika kinkyiksi. Kuvittele hikinen ja tukalan kuuma luokkahuone, jossa ilma ei kierrä, sattuneesta syystä, lainkaan. Kylmät hikikarpalot valuvat poskipäille, kun Äänipäät tavaavat uutta laulua:

- Aa, pee, see...
- Se on fis, huutaa kuoron taiteellinen johtaja Kari ja heittää vihoissaan tenoreita rullatulla Perhonjokilaaksolla. Äänipäät onnistuivat taas laulamaan duurilaulun mollissa.
- Se on fis! Ja siitä pompataan nuotin mukaan takaisin tahtiin kahdeksan!

Samassa Samilta tippuvat kaikki nuotit ropisten maahan ja Juholta pääsee pieni itku.